Luettavaa uusperheistä

Jouni Nikula (Keskipohjanmaa syyskuu 2021)

Alkuhuumaa, rullaavaan junaan hyppäämistä, kahden erilaisen perhekulttuurin kohtaamista.

Uusperheen perustaminen on kuin iso palapeli, joka pitää malttaa koota pala kerrallaan. Lasten tarpeita ei saa unohtaa rakkauden roihutessa.

Näin ohjeistaa Birgitta Strandberg-Rasmus, pari-ja perhepsykoterapeutti sekä uusperheneuvoja Pietarsaaren alueen perheasiain neuvottelukeskuksesta.

Hänen mukaansa uusperheessä kohtaa useampi kulttuuri, sillä lapset ovat kasvaneet erilaisissa kodeissa.

– Uusia ihmisiä tulee kuvioihin; exiä, mummoja ja serkkuja. Uuteen hypätään kuin rullaavaan junaan. Ulkopuolisuuden tunne on jotain minkä kanssa on opittava elämään. Uusperheessä aina joku tuntee itsensä ulkopuoliseksi, mikä voi aiheuttaa mustasukkaisuutta ja kateuttakin, Strandberg-Rasmus sanoo.

Tällä viikolla vietetään uusperheiden viikkoa, jonka tarkoituksena on juhlistaa kaikkia uusperheiden lapsia ja aikuisia ja näiden perheiden monimuotoisuutta.

Suomen Uusperheiden liiton mukaan vanhemmuus uusperheessä vaatii sallivan perhekäsityksen muodostamista, tietoisuuden lisäämistä ja ennakkoluulojen hälventämistä.

Uusperhe rakentuu uuden parisuhteen varaan. Hosumatta tulee parasta.

– Vain uuspari on rakastunut, lapset ja muu ympäristö eivät. Hyvä lähtökohta on se, että edellistä, päättynyttä suhdetta olisi jollain tavalla työstetty – ei heti hypättäisi seuraavaan. Se olisi oikeudenmukaista uudelle kumppanillekin.

Mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa, joita uusperhettä perustavilta aikuisilta vaaditaan? Katso videolta, kun uusperheneuvoja Birgitta Strandberg-Rasmus vastaa.

Uusperheen muovautumisen kaari voidaan kärjistäen jakaa kolmeen osaan.

Alkusykliin kuuluu alkuhuuma: aikuisilla on unelma onnesta, mutta lapset saattavat haaveilla paluusta vanhaan. Jos entinen elämä liimautuisikin vielä yhteen.

– Sitä seuraa hämmennyksen ja täysrähinän vaihe. Uusperhe ei toimikaan niin itsestään kuin oli kuviteltu. Jokainen pohtii omaa rooliaan, ristiriidat ja pettymykset nostavat päätään. Päätetään joko erota tai jatkaa. Kolmas vaihe eli perheytyminen koittaa suunnilleen seitsemässä vuodessa. Silloin on koottu yhteisiä asioita ja kehitetty me-henkeä. Pitää olla pitkäjänteinen, Strandberg-Rasmus sanoo.

Uusperheiden vanhemmille tyypillistä on korkea motivaation taso, vahva tunne siitä, että ”tämän on onnistuttava”.

– Sen takia saatetaan kestää vähän liikaakin. Joskus viisain ratkaisu olisi ottaa askel taaksepäin sen sijaan, että muutetaan heti kylmiltään yhteen. Uusperheessä vanhemman riittämättömyyden tunne voi olla vahva. Eron jälkeen uusperhe on myös taloudellisesti rankempi paikka. On kaksi asuntoa ja velat ja lasten kulut, joiden jakaminen tasaisesti on haastavaa.

Birgitta Strandberg-Rasmuksella on itselläänkin uusperhe. Sitä edelsi hänen miehensä kuolema.

– Myös nykyisen mieheni vaimo on kuollut. Ex-puolisomme ovat enkeleitä. Yhteensä viidestä lapsestamme enää nuorimmat asuivat kotona yhteen muuttaessamme. Tänään kaikki ovat lentäneet pesästä ja meillä on jo neljä lastenlastakin.

Strandberg-Rasmus sanoo, että ”bonusvanhempana” täytyy tiedostaa se, että ”bonuslapsilleen” ei voi olla biologinen vanhempi.

– Voin olla aikuinen, joka yrittää olla tasapuolinen kaikkia kohtaan, mutta tunne siitä, että tuntisin samalla tavalla kaikkia lapsia kohtaan, on utopistinen. Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä minä haluan vaan siitä, ottavatko lapset minut vastaan.

Kommunikaation ongelmat, ulkopuolisuuden tunteet ja liian korkealla asetetut vaatimukset ovat usein taustalla, kun Strandberg-Rasmukselta haetaan apua.

– Kukaan ei jaksa olla supervanhempi, ei varsinkaan, jos satelliitti-exät tekevät elämän vaikeaksi. Jos esimerkiksi hoitojärjestelyistä on täysi sota päällä ja koko ajan pitää olla varuillaan, se rasittaa ja tekee asioiden suunnittelusta vaikeaa.

Uusperheiden lasten asumisessa on yleistynyt viikko ja viikko -jako. Strandberg-Rasmus sanoo, että lasten kannalta on parasta, jos biologiset vanhemmat jäävät samalle paikkakunnalle asumaan.

– Onhan sellaistakin, että lapsi on jatkuvasti junassa tai lentokoneessa etelän ja pohjoisen välillä. Silloin voikin miettiä ajetaanko lapsen vai vanhempien etuja tai oikeuksia?

Strandberg-Rasmus sanoo, että olisi hyvä, jos Kokkolan ja Keski-Pohjanmaan seudulla olisi tarjolla nykyistä enemmän uusperheiden vertaistukiryhmiä.

– Asioista puhuminen ja haasteiden jakaminen on helpompaa sellaisten kanssa, jotka ovat kokeneet samoja asioita.